Triangle of Sadness on ruotsalaisen ohjaajan Ruben Östlundin musta komedia, joka pureutuu kapitalismin ja luokkayhteiskunnan epäkohtiin. Tämä elokuva voitti Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun vuonna 2022, ja se on ansainnut paljon huomiota terävän satiirinsa ansiosta.
Elokuvan tarina keskittyy muotimaailmassa menestyneeseen pariskuntaan, Carl (Harris Dickinson) ja Yaya (Charlbi Dean), jotka päätyvät luksusristeilylle täynnä superrikkaita ja vaikutusvaltaisia henkilöitä. Aluksi elokuva näyttää olevan pureva kuvaus kauneus- ja luksusteollisuudesta, mutta pian sävy muuttuu, kun risteily ajautuu kaaokseen.
Östlund käsittelee taitavasti valtasuhteita ja yhteiskunnallisia normeja: kun luksusristeily ajautuu haaksirikkoon, roolit kääntyvät päälaelleen. Entiset palvelijat nousevat johtoon, ja rikkaat menettävät asemansa, kun selviytyminen luonnon armoilla vaatii taitoja, joista heillä ei ole kokemusta.
Elokuvan huippukohta on sen kolmas osio, jossa yhteiskunnan dynamiikka romutetaan täysin. Yksi risteilyaluksen työntekijöistä, siivooja Abigail (Dolly De Leon), ottaa vallan saarella, jonne selviytyjät päätyvät. Abigailin nousu on symbolinen käännekohta, joka paljastaa elokuvan keskeisen teeman: kuinka hauraita valtarakenteet ovat, kun yhteiskunta lakkaa olemasta toimiva järjestelmä.
Yksi elokuvan vahvuuksista on sen näyttelijäsuoritukset. Harris Dickinson tuo esiin Carlin epävarmuuden ja hämmennyksen, ja Charlbi Dean esittää vakuuttavasti Yayaa, joka on tottunut saamaan haluamansa kauneutensa ansiosta. Woody Harrelsonin esittämä kommunistisen kapteeni tuo elokuvaan lisää humoristisia ja filosofisia ulottuvuuksia.
Östlundin ohjaus on visuaalisesti näyttävä, ja hän hyödyntää absurdeja tilanteita korostaakseen elokuvan yhteiskunnallisia viestejä. Vaikka elokuva on täynnä humoristisia hetkiä, se herättää myös tärkeitä kysymyksiä siitä, miten valta ja status voivat muuttua hetkessä, kun ympäristö ja olosuhteet muuttuvat.
Kokonaisuudessaan Triangle of Sadness on älykäs ja rohkea elokuva, joka haastaa katsojan pohtimaan valtasuhteita ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Sen satiiri on terävää, mutta samalla se jättää tilaa pohdiskelulle, mikä tekee siitä yhden viime vuosien kiinnostavimmista ja merkittävimmistä elokuvista.
Arvostelupisteet: 4,5/5
Perustelut:
Triangle of Sadness on erittäin onnistunut satiiri, joka yhdistää humoristiset elementit ja syvällisen yhteiskuntakritiikin vaikuttavalla tavalla. Ruben Östlundin terävä ohjaus ja hienot näyttelijäsuoritukset tekevät elokuvasta vaikuttavan kokemuksen. Ainoa pieni puute on, että elokuvan rytmitys voi paikoitellen tuntua epätasaiselta, erityisesti pitkien kohtausten vuoksi. Tämä ei kuitenkaan vähennä sen älykkäitä havaintoja ja viihdyttävää kerrontaa.
