Länsimainen media ja poliittiset tahot ovat olleet aktiivisesti mukana kommentoimassa ja analysoimassa kahta suurta, samanaikaisesti tapahtuvaa konfliktia: Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja Israelin mahdollista sotilaallista toimintaa Libanonia vastaan. Molemmilla kriiseillä on syvällisiä seurauksia alueellisesti ja kansainvälisesti, mutta tapa, jolla länsi ja länsimainen media reagoivat näihin tilanteisiin, herättää kysymyksiä siitä, missä oikeudenmukaisuuden rajat kulkevat ja onko länsi vinoutunut omissa arvioissaan.
Lännen suhtautuminen Ukrainan sotaan
Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 on herättänyt voimakkaita reaktioita lännessä. Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat asettaneet Venäjälle laajoja talouspakotteita ja lähettäneet merkittävää sotilaallista ja taloudellista tukea Ukrainalle. Länsimainen media on myös ollut hyvin yksimielinen siitä, että Venäjän toimet Ukrainassa ovat laittomia ja tuomittavia.
Monet lännessä näkevät Ukrainan kamppailun osana suurempaa taistelua demokratian ja autoritaarisuuden välillä, ja tämä retoriikka on vahvistanut lännen tukea Ukrainalle. Samalla Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on saanut laajaa kansainvälistä sympatiaa ja tukea. Kysymys, joka kuitenkin nousee esiin, on, missä määrin lännen tuki Ukrainalle perustuu oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen lain periaatteisiin, ja missä määrin se heijastaa geopolitiikan intressejä. Miksi esimerkiksi jotkut muut konfliktit, kuten Syyrian sota tai Jemenin humanitaarinen kriisi, eivät ole saaneet samanlaista kansainvälistä tukea ja solidaarisuutta?
Israelin ja Libanonin kriisi
Samaan aikaan, kun Ukraina kamppailee olemassaolostaan, Lähi-idässä on noussut jännitteitä Israelin ja Libanonin välille. Israel on varoittanut, että sen on ehkä pakko ryhtyä sotilaallisiin toimiin Libanonia vastaan, mikäli sieltä käsin tehdään hyökkäyksiä. Tämä mahdollinen konflikti herättää monimutkaisia kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta ja suhteellisuudesta.
Länsimaisessa mediassa Israelin ja Libanonin välisiä konflikteja on usein käsitelty eri tavoin kuin esimerkiksi Ukrainan sotaa. Israel on läntisten valtioiden pitkäaikainen liittolainen, ja monet lännen valtioista tukevat Israelin oikeutta puolustaa itseään. Kuitenkin, Israelin sotilaallisten operaatioiden aiheuttamat siviiliuhrien määrät Libanonissa ja Gazassa ovat herättäneet kritiikkiä siitä, onko toiminta ollut oikeutettua tai kohtuullista.
Länsimainen media on toisinaan saanut kritiikkiä siitä, että se ei käsittele Israelin ja Libanonin konfliktia yhtä kriittisesti kuin muita sotilaallisia konflikteja. Toisinaan on nähty, että Israelin puolustustoimia käsitellään hyväksyvämmin, kun taas Libanonin tai palestiinalaisten näkökulma jää vähemmälle huomiolle. Tämä nostaa esiin kysymyksen siitä, missä menee hyväksyttävän sotilaallisen toiminnan raja, ja kuinka eri osapuolten oikeudet otetaan huomioon.
Oikeudenmukaisuus ja lännen vinoutuma
Kun verrataan lännen suhtautumista näihin kahteen konfliktiin, on syytä pohtia, onko länsi vinoutunut omissa arvioissaan. Ukrainaa tukeva länsi vetoaa usein kansainväliseen oikeuteen ja demokratian puolustamiseen, mutta Lähi-idän konflikteissa vastaavaa moraalista ja juridista periaatteellisuutta ei aina sovelleta yhtä johdonmukaisesti.
Yksi syy vinoutumaan voi olla lännen geopoliittiset intressit. Ukraina on Euroopan naapuri ja kriisi koskettaa suoraan lännen turvallisuusarkkitehtuuria. Israel puolestaan on strategisesti tärkeä liittolainen Lähi-idässä, joten sen sotilaallisia toimia voidaan katsoa läpi sormien. Tämä valikoiva moraalinen näkökulma voi herättää kyynisyyttä ja epäluottamusta muualla maailmassa, missä lännen puheet oikeudenmukaisuudesta ja ihmisoikeuksista nähdään suhteellisina eikä absoluuttisina.
Missä menee hyväksyttävän toiminnan raja?
Kansainvälisessä politiikassa oikeudenmukaisuuden määritteleminen on usein monimutkaista. Sotilaalliset operaatiot voivat olla oikeutettuja itsepuolustuksen nimissä, mutta kysymys on siitä, miten suhteellisuusperiaate toteutuu. Onko oikein pommittaa siviilikohteita, jos sillä pyritään estämään vihollisen sotatoimia? Onko kansainvälinen laki tarpeeksi vahva toimija estämään tällaisia ylilyöntejä, vai riippuuko oikeudenmukaisuus siitä, kuka on liittolainen ja kuka vihollinen?
Johtopäätös
Ukrainan ja Israelin konfliktien vertailu paljastaa lännen reaktioiden ristiriitaisuuksia ja vinoutumia. Vaikka molemmat kriisit ovat vakavia ja vaativat kansainvälistä huomiota, tapa, jolla länsi ja länsimainen media suhtautuvat näihin kriiseihin, ei aina ole johdonmukainen tai oikeudenmukainen. Kansainvälisen oikeuden ja moraalisten periaatteiden pitäisi ohjata maailman reaktioita kriiseihin, mutta käytännössä geopolitiikka ja kansalliset intressit usein määräävät, kuinka kriiseihin suhtaudutaan.
